Aino Tuominen

Kun puhutaan teiden rakentamisesta, liikennejärjestelyistä, kaupunki-infrastruktuurista tai pyöräteistä, niin keskustelua käyvän usein asiasta kiinnostuneet miehet. Naiset tuntuvat usein jäävän liikennesuunnittelussa sivurooliin. Liikenne on koetaan vahvasti miehiseksi alueeksi. Moni nainen ei esimerkiksi koe olevansa ”oikea” polkupyöräilijä, vaikka pyöräilee hyötypyöräilyä säännöllisesti. Mielikuva tuntuu olevan, että ainoastaan pyöräilyyn intohimoisesti suhtautuvat ja urheilupyöräilijät ovat oikeita pyöräilijöitä.

Asia ei kuitenkaan ole näin. Jokainen, joka pyörää polkee, on ihan oikea pyöräilijä. Helsingissä suurin osa pyöräilijöistä on itseasiassa naisia. On tärkeää, että erilaisten pyöräilijöiden tarpeet otetaan liikennesuunnittelussa huomioon. Naisten, vanhusten ja lasten tarpeita ja toiveita pyöräilyn suhteen on syytä nostaa nykyistä paremmin esiin. Esimerkiksi naisille ja vanhuksille liikenneturvallisuuden kokemus on paljon merkityksellisempi kuin vaikkapa nuorille miehille. Lasten kanssa pyöräilevät vanhemmat törmäävät aivan erilaisiin haasteisiin, kuin urheilullista lenkkiä polkeva kuntoilija. Pyöräily-ympäristön on palveltava paitsi kiireisiä työmatkalaisia, niin myös perheenäitejä, lapsia ja vanhuksia. Oikein suunniteltu pyöräilyinfra tarjoaa mahdollisuuden turvalliseen ja miellyttävään pyöräilyyn niin vauhdikkaille työmatkalaisille, kuin pyöräileville senioreille ja lapsille.

Tavoitteeni on vaikuttaa Helsingissä siihen, että saamme lisää laadukasta pyöräilyinfraa, joka palvelee erilaisten pyöräilijöiden tarpeita ilman konflikteja. Pitkää työmatkaa polkeville tarvitaan lisää nopeita pyöräbaanoja. Toisaalta on tärkeää, että koululapsille löytyy turvallinen ja rauhallinen pyöräreitti kouluun, tai että kauppakassit saa tuotua helposti pyörällä kaupasta kotiin. Autoilu on viime vuosikymmenet dominoinut pääkaupunkiseudun katusuunnittelua. Nyt on aika vaihtaa painopiste pyöräilyyn, ihan oikeasti, eikä vain juhlapuheissa.

Pyöräilystä, tai autoilusta, on tullut identiteettiä määrittävä tekijä monelle miehelle. Naiset eivät kuitenkaan tyypillisesti määrittele itseään pyöräilijäksi tai autoilijaksi, saatika bussimatkustajaksi. Naiset vain liikkuvat paikasta toiseen, jollakin sopivalla ja mielellään kohtuuhintaisella liikennevälineellä. Paikasta toiseen siirtymisen väline ei kuitenkaan ole mitenkään erityinen osa naisten identiteettiä. Ja hyvä niin. Mutta pidetään silti huolta siitä, että liikenneinfra palvelee meitä kaikkia, tasapuolisesti. Se ei tapahdu itsestään. On tärkeää, että juuri naisten, lasten ja vanhusten tarpeita nostetaan esiin pyöräilyväyliä suunniteltaessa.